HS MIELIPIDE I Tiistaina 28.11.2000

Mitkä ovat tosiasioita Töölönlahdella?

Keskustelua makasiineista, musiikkitalosta ja Töölönlahden tulevaisuudesta halutaan siirtää tosiasioihin. Yksi kaupungin johtavista arkkitehtipäälliköistä Anneli Lahti ilmoittaa haastattelussa (HS. 5.10.): "Makasiinit olisi mielenkiintoista säilyttää, mutta ymmärrän, että se on mahdotonta". Hän antaa ymmärtää että faktat ovat säilyttämistä vastaan. Perusteluja hän ei kerro.
Toinen toteaa keskustelufoorumissa huvittuneesti, ettei yleisö tullut kuuntelemaan faktoja vaan ilmaisemaan tunteitaan. Mutta mitkä ovat Töölönlahden faktoja?

Virkamiehet pitävät faktana sitä, että suuri maa-alue Helsingin keskustassa on kaavoitettava, jotta kaupunki saa siitä taloudellista hyötyä valtion kanssa aikanaan tehdyn sopimuksen ehdoilla. Arvottomat makasiinit pitää korvata musiikkitalolla, jolle ei ole muuta paikkaa ja joka mahtuu tontille, jos suurin osa talosta kaivetaan maan alle.
Virkamiesten maailmaa hallitsee moderniteetin arvojärjestelmä, jonka lähtökohtana on vanhasta tyhjäksi pyyhitty pöytä. Siinä maailmassa uskotaan, että suunnittelu tuottaa aina parempaa ympäristöä kuin suunnittelemattomuus. Asemakaavojen, rakennusoikeuslaskelmien ja muiden asiakirjojen avulla teknokraatit ja byrokraatit pyrkivät pitämään Töölönlahden tilanteen hallinnassaan. Nimittämällä omia arvojaan faktoiksi ja muiden arvoja tunteiden purkauksiksi virkamiehet haluavat tehdä omista arvoistaan vaihtoehdottomia reunaehtoja ja lokeroida kaupunkilaiset ei asiantuntijoiksi.
Kaupunkilaisen näkökulmasta tärkeät tosiasiat ovat toisenlaisia. Keskellä Helsinkiä säilynyt vanha tavara-asema kertoo teollistumisen kiivaasta alkuvaiheesta pääkaupungissa yli sata vuotta sitten ja nyt päättyvästä historiallisesta ajanjaksosta.
Maan suurimman tuontitavarasataman Eteläsataman liikenne kulki vuosikymmeniä kaupungin ydinosat kiertänyttä satamarataa makasiineille ja edelleen muualle Suomeen.
Kaksi samansuuntaista pitkää ja matalaa punatiilirakennusta pylväskäytävineen ovat aikansa arvojen, voimavarojen ja konventioiden monumentteja. Mittakaavaltaan yhtä komeita teollisia rakennuksia ei Helsingissä ole Kaapelitehtaan kaapelihallin lisäksi enää monia jäljellä. Uudentyyppisten aktiviteettien suosio hyvinkin erilaisten ryhmien keskuudessa osoittaa makasiinien rakennustaiteellista voimaa.
Kaupunkilaisten maailmassa arvostetaan paikan historiallista jatkuvuutta, jota ei haluta hävittää. Lähtökohtana ovat paikan nykyiset ominaisuudet: sijainti suhteessa kaupungin muihin toimintoihin, paikan historia ja lähimenneisyys, rakennukset ja niiden ympäristö, nykyiset tavat käyttää rakennuksia, muistot aikaisemmista tapahtumista.
Kaupunkilaisilla on kokemuksia siitä ettei suunnittelu välttämättä tuota hyvää ympäristöä. He pitävät omaa toimintaansa uhanalaisissa paikoissa parempana keinona vaikuttaa tilanteeseen. Töölönlahden alueen asiantuntijoita ovat kaikki ne, jotka ovat eläneet aluetta, jotka ovat osallistuneet siellä erilaisiin tapahtumiin ja joille paikalla on historiallista ja ajankohtaista merkitystä. Heidän perspektiivistään virkamiesten suunnitelmat edustavat markkinavetoista spekulaatiota vailla ymmärrystä helsinkiläisten kollektiivisesta muistista ja tämän päivän todellisuudesta.

Makasiinien elämää ja paikan henkeä ei voi siirtää muualle. Ne kuuluvat juuri näihin rakennuksiin, tähän paikkaan ja tähän aikaan. Suunnittelulla niitä ei pysty tuottamaan.
Kun virkamiehet haluavat keskustella vain faktoista, niiden tulkinnanvaraisuus jää piiloon. Puhtaita tosiasioita ei ole olemassa, ei tässäkään asiassa. Kyse on arvovalinnoista.
Laaja kansalaismielipide on noussut puolustamaan makasiinien säilyttämistä, perusteluina vankat tosiasiat. Keiden faktat pääsevät hallitsemaan Töölönlahden aluetta?

Anja Kervanto Nevanlinna
Suomen Akatemian vanhempi tutkija
Helsinki